Ville Kartaslammi Uuden ajan poliittinen päättäjä!

Suomalainen lapsiperheköyhyys

Taustaa:

Kuinka moni tiedostaa nykyisin, että yksi Suomen vaikeimpia inhimillisiä ongelma mitä meillä on, liittyy lapsiperheköyhyyteen? Kuinka moni tulee ajatelleeksi, että edes Suomessa ei kaikilla lapsilla ole ruokaa tai vaatteita päällensä? Mitä lapsen kehitykselle ja itsetunnolle käy, kun hän joutuu elämään äärimmäisessä köyhyydessä vuosikausia? Mitä ongelmia lapsiperheköyhyys aiheuttaa yhteiskunnalle? Kuinka moni on huomannut leipäjonot, niin suurissa kuin myös pienemmillä paikkakunnilla?

Suomessa lapsiköyhyys on kolminkertaistunut 1990-luvun lamasta tähän päivään mennessä.  Olemme nyt samalla tasolla kuin 1970-luvulla oltiin.  Köyhyyden suuri lisääntyminen alkoi 1995, jolloin oli juuri edellisestä lamasta päästy irti ja tuloerot pääsivät kasvamaan talouden kehittyessä. Tällä hetkellä suomalaissa köyhissä perheissä on yli 150 000 lasta ja määrä kasvaa yhä, jotka elävät köyhyysrajan alapuolella.  Sosiaalisia etuuksia leikattiin rajusti 1990-luvun laman aikana, eikä niitä ole sen jälkeen palautettu ennalleen. Sosiaaliset tuet ovat jälkeenjääneitä ostovoimassaan ja niiden saantikin on vaikeutunut.

Suhteellinen köyhyysraja on nykyään 2 lapsen 2 aikuisen taloudessa 2940 euroa. Suhteellinen köyhyys tarkoittaa, että perheellä on käytettävissään alle 60% keskimääräisestä tulotasosta. Yksinhuoltajan ja kahden lapsen perheessä köyhyysraja on 1740 euroa.

Lapsiperheköyhyys on yleistä yksinhuoltajaperheissä ja sellaisissa perheissä, joissa on alle 3-vuotiaita lapsia. Useasti monilapsiset perheet ovat köyhiä lapsiperheitä. MLL tekemän tutkimuksen mukaan yli 13% lapsiperheistä on erittäin pienituloisia, jotka ovat jatkuvassa köyhyys kierteessä. Köyhyys on siis todella arkipäivää monelle lapselle ja nuorelle.

Syitä:

Niin, miksi nyt on tällainen tilanne? Mitkä tekijät ovat johtaneet lapsiperheköyhyyden räjähtävään kasvuun 2010-luvun Suomessa? No, ensinnäkin 1990-luvun laman aikana lapsiperheiden sosiaalisiin etuihin tehtiin kovia leikkauksia, joita ei ole sitten nousukaudella palautettu ostovoimakorjattuna.

Mitkä muut tekijät ovat aiheuttaneet lapsiperheköyhyyttä? Perheiden ylivelkaantuminen ja huolimaton talouden suunnittelu. Lapsiperheet, joissa on kaikkein eniten köyhyyttä nyt, ovat edellisen laman aikana olleiden lapsien perustamia perheitä. Ei osata hallita omaa taloutta ja suunnitella rahan huolellista käyttöä. Uusavuttomuus on lisääntynyt hälyttävästi. Raju velan määrän kasvu lapsiperheissä on kurjistanut monen perheen elämää. Velkarahaa saa nykyisin erittäin helposti ja monista eri paikoista.

Eräs luonnollinen syy on vanhempien työttömyys. Jos esimerkiksi 3-lapsisessa perheessä molemmat vanhemmat ovat työttömiä ollaan aivan varmasti jo köyhyysrajan alla, kun yritetään pyörittää tämän kokoista perhettä. Pitkään jatkunut työttömyys eristää ja pudottaa työelämästä pois lapsiperheiden vanhempia, etenkin kauan äitiyslomilla olleita äitejä.

Myös ennen vanhaan olleet tukiverkot ovat merkittävästi harventuneet ja sukulaisten apuun turvaudutaan nykyään harvemmin kuin ennen. Kaupungissa ei olla niin solidaarisia kuin maalla ollaan. Köyhyys onkin etupäässä Suomessa kaupunkiväestön ongelma, koska elinkustannukset ovat huomattavasti kalliimmat kaupungissa. Kaupungissa tuloerot ovat isommat kuin maaseudulla.

Vanhempien nuori ikä tai matala koulutustaso ovat myös nykyään syitä miksi köyhiä lapsiperheitä on Suomessa yhä enemmän. Myös perheen koko vaikuttaa nykyisin erittäin paljon köyhyysriskin kasvuun.

Suomen valtion mukaan köyhiä lapsiperheitä on noin 13% väestöstä eli yli 690 000 perhettä elää köyhyydessä. Todellisuudessa köyhiä lapsiperheitä on reilusti yli 700 000 riippuu siitä kuinka lasketaan.

Mitä tästä aiheutuu lapsille:

Lapsen kehitykseen voi tulla vakavia häiriöitä ja kognitiivisia ongelmia, joita köyhyys on aiheuttanut. Syrjäytyminen kaveripiiristä voi eristää lapsen tai nuoren kotiin ja katkaisee tärkeät kontaktit saman ikäisiin lapsiin. Köyhyyden on todettu aiheuttavan mielenterveysongelmia ja lapsen egon kehittymisen kanssa voi olla ongelmia, sekä muita erilaisia psyykkisiä sairauksia. Pikkulapset eivät osaa vertailla eri perheiden tuloja ja varallisuutta, mutta kouluikäinen osaa havaita, onko hänen perheensä köyhä vai hyvin toimeentuleva.  Köyhyydestä aiheutuu häpeää lapselle, kun hän ajattelee ettei voi osallistua muiden luokkalaistensa rientoihin ja harrastuksiin.

Kaikkein vaikeinta on lapsilla, joiden vanhemmat ovat päihteiden käyttäjiä tai muuten moniongelmaisilla vanhemmilla, jotka eivät pysty huolehtimaan lapsistaan, eivätkä pysty tarjoamaan heille edes ruokaa ja vaatteita. Onneksi näitä perheitä on kuitenkin aika vähän, mutta niitä on olemassa ja siihen pitää kiinnittää huomiota. Myös perheväkivallalle altistuneet lapset ovat usein juuri köyhistä perheistä, joissa ongelmat kasaantuvat samoille perheille.

Köyhää lasta myös kiusataan helposti koulussa. Lapset osaavat olla julmia toisilleen. He eivät ymmärrä, että toisen ihmisarvo ei siitä muutu onko hän köyhä tai rikas. Vanhemmilla lapsilla ja nuorilla kiusaaminen on yhtä kieroutunutta ja ovelaa kuin aikuisilla. Loukkaavat keinot ja ihmisarvon alentavat tavat osataan tehdä.

Yhteiskunnalle lapsien köyhyys aiheuttaa kymmenien miljoonien, jopa satojen miljoonien menoja vuosittain mielenterveyspuolella erilaisina sosiaalisina avustuksina ja köyhyyden johdannaisseurauksina, kuten alkoholismina sekä rikollisuutena.

Lapsen syrjäytyminen koulussa altistaa hänet oravanpyörään, joka jatkaa todenäköisesti köyhyyttä seuraavassakin sukupolvessa, kun lapsi ei halua käydä kouluja, jotka voisivat taata hänelle paremman ansiotason ja elannon kuin hänen vanhemmillansa oli. Köyhien lapsiperheiden lapsista hyvin harva päätyy maisterintutkinnon tasolle asti, jolla yleensä on voinut kasvattaa elintasoaan suhteessa ammattiin valmistavista kouluista. Tämä on lapsen kehityksen kannalta erittäin ikävä asia, jos hänen älyänsä tai lahjakkuuttansa ei päästä hyödyntämään perheen köyhyyden takia. Jos lapsella on kykyä ja halua menestyä koulussa häntä pitää kaikin mahdollisin tavoin tukea siinä.

Vanhempien vastuu:

Suurin vastuu lastensa elätyksestä on vanhemmilla. Jokaisen vanhemman on pystyttävä tarjoamaan lapselle turvallinen kasvuympäristö, ruokaa ja suojaa sekä huolenpitoa, jotta lapsi pystyisi kehittymään tasapainoiseksi yksilöksi yhteiskuntaan.

Vanhemmat eivät myöskään saa valehdella perheensä taloudellista tilannetta lapsille, koska lapset aistivat sen joka tapauksessa. Olisi parempi kertoa lapsille avoimesti, että kuinka paljon meillä on käytettävissä rahaa siihen ja siihen tarkoitukseen ja miksi tilanne on tämä kuin on. Valehtelu on huono tie etenkin nuorille, jotka aistivat kyllä perheensä taloudellisen tilanteen hyvinkin herkästi.

Oma kokemus:

Kerron omasta kokemuksesta esimerkin, johon itse puutuin voimakkaasti. Olin kesällä 2010 töissä pankissa asiakaspalvelussa. Näin monesti erään tietyn perheenäidin väärinkäyttävän kahden lapsensa rahoja, jotka oli heidän isoisänsä lastenlapsia varten laittanut säästöön. Äiti käytti lasten rahat omiin tarkoituksiinsa. En usko, että siinä perheessä nähtiin nälkää, koska äiti oli töissä ja tienasi suhteellisen hyvin yksinhuoltajaksi, jonka lisäksi hän sai elatusmaksuja lasten isältä. Lisäksi hän tietysti sai lapsilisiä, jotka sitten käytti etupäässä omiin tarkoituksiinsa.

Siinä vaiheessa minulle tuli surullinen olo, kun perheen 15-vuotias tyttö halusi ajaa mopokortin ja ostaa vaarinsa tallettamilla ja omilla säästöillään mopon. Jouduin kuitenkin toteamaan tytölle, että hänellä ei ollut tilillään raha kuin muutama euro. No, itkuhan siinä tuli tytölle, kun huomasi että kaikki hänen säästönsä oli äitinsä käyttänyt.

Otin asiasta itseeni ja soitin lasten isälle ja kerroin tilanteesta. Sanoin hänelle että lasten äiti väärinkäyttää lastensa rahoja ja pankin taholta ruvetaan toimenpiteisiin sen johdosta. Isä oli erittäin vihainen kuultuaan tilanteesta ja lupasi selvittää asiaa ja hankkia tyttärelleen mopon ja mopokortin. Olin itse tällä tavoin kolmantena osapuolena mukana tässä jutussa ja halusin vaikuttaa tämän asian kulkuun, koska se oli minusta oikein. Myöhemmin sai lasten isoisä tietää asiasta ja hän tuli henkilökohtaisesti minua kiittämään tilanteen selvityksestä. Luulen, että molemmat lapset tästä perheestä katkeroituivat varmasti, kun heidän omat rahansa oli väärinkäytetty ja koska sitä ei tarvittu joka päiväseen elämiseen.

Eli vanhemmat! Te ette saa väärinkäyttää lastenne rahoja, se lisää katkeruutta lapsillenne teitä itseänne kohtaan. Ja jos joku muu on sitä rahaa lapselle antanut hänen elämäänsä varten, on se silloin häntä varten, eikä vaikka uuden puolison uutta golf-harrastusta varten.

Korjaavat toimenpiteet:

No, mitä voimme tehdä köyhien lapsiperheiden hyväksi? Voimme alkaa arvostamaan erilaisuutta yhteiskunnassamme ja opettamaan lapsillemme terveempiä arvoja kuin raha. Sosiaalisten etuuksien roima korotus ja niiden sitominen elinkustannusindeksiin sekä koko tukijärjestelmän muuttaminen yksinkertaisemmaksi.

Myös työelämän on muututtava, pätkätöitä on vähennettävä ja luotava turvallinen tulevaisuus perheille. Poliittinen eriarvostaminen on lopetettava eräiden puolueiden kannalta, jotka ajavat hyvinvointiyhteiskuntaa alas ja tuovat tasaveron keskuuteemme huomaamattomasti, jolla he rokottavat kaikkein köyhimmässä asemassa olevia lapsiperheitä juuri kulutuksen kautta.

Pitää tapahtua suuri mielipidemuutos kansalaisten keskuudessa ja tiedostaa tämä Suomen valtion perusjärjestystä uhkaava ongelma. Yhteiskunnan perhekoon pieneneminen ja sen huomioon ottaminen kuuluvat uuden aikaiseen sosiaalipolitiikkaan. Yksin tukia nostamalla ei lapsiperheköyhyyttä saada pois, vaan etenkin työelämän on muututtava perhekeskeisemmäksi tulospainotteisuuden sijasta.

Haastan:

Haastankin jokaista tämän kirjoituksen lukijaa ottamaan lapsiperheköyhyyden omaksi asiakseen ja lähtemään ajamaan muutosta lapsiperheköyhyyteen. Erilaiset avustustyöt, vaatekeräykset ja harrastustoiminnan ylläpito lapsille ja nuorille on erittäin tärkeää ja meidänkin tulisi kantaa kortemme kekoon tukemalla näitä. Voisimme itse joskus kaikesta hyvinvoinnistamme laskeutua tavallisten lapsiperheiden arkeen ja näkemään missä nyt mennään. Itse aioin toimia vapaaehtoistyössä tämän asian tiimoilta, koska se on itselleni tärkeäksi kokemani asia, sillä kannan huolta Suomen tulevaisuuden toivoista ja kuinka me tulemme tässä ankarassa maailmassa pärjäämään.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat