Ville Kartaslammi Uuden ajan poliittinen päättäjä!

Suomalaisen peruskoulun muututtava ajassa

Peruskoulun historiaa:

Nykyisen kaltainen peruskoulu muotoutui uudenlaiseksi vuonna 1974. Sitä ennen oli kahdenlaista suuntautumista voimassa. Käytännönläheisempi kansakoulu ja sen jälkeen kansalaiskoulu, niille jotka halusivat opiskella ammattiin tai menivät koulun jälkeen suoraan työelämään. Kansakoulun jälkeen keskikoulu, niille jotka halusivat opiskella enemmän esimerkiksi oppikoulussa tai kauppaoppilaitoksissa. Tuohon aikaan käytiin kovaa poliittista vääntöä kumpaan suuntaan pitää uutta tulevaa yhteistä peruskoulua kehitää. Oli käytännönläheisen lijan kannattajaa ja teoreettisemman suunnan kannattajaa.

Kuten tiedämme peruskoulusta tuli enemmän teoreettispainotteinen ja se on vuosien myötä vahvistunut entisestään. Jälkeenpäin katsottuna tämä oli ehdottomasti oikea ratkaisu ja antoi eväät kehittyä maailman parhaaksi peruskouluksi. Vahva yleispohja on kaikille sama, jonka jälkeen 16-vuotiaan nuoren on tehtävä päätös mihin hän haluaa jatkossa mennä opiskelemaan. Nuoren päätöstä siis siirrettiin eteenpäin noin 4 vuotta. Oli täysin mahdotonta 12-vuotiaan lapsen päättää tulevaisuuden suuntansa jo tuolloin ennen peruskoulun muotoutumista. Moni vanhempi tekikin päätöksen lapsen puolestaan. Noin 16-vuoden iässä, myös nuoret osallistuvat erittäin paljon oman elämänsä määrittämiseen, mitä tulevaisuudessa tehdään ja opiskellaan.

Nykyinen maailma on monimutkaistunut erittäin paljon ja teoreettista tietoa tarvitaan yhä enemmän. Siksi on hyvä, että kaikilla on mahdollisimman pitkä yhteinen pohja, josta lähteä ponnistamaan sinne mihin omat rahkeet ja halut riittävät. Uudet opetussuunnitelmat vastaavat ajan haasteisiin ja muuttavat tuntijakoa siten, kuin maaila vaatii. Tarvitsemmeko enään kaunokirjoitusta vai pitäisikö kaikkien oppia alkeet koodauksesta? Muutosta koulumaailmassa on tapahtunut aina, ja aikalaiset eivät ole useinkaan osanneet ajatella kymmeniä vuosia eteenpäin ja miettiä mikä olisi tulevaisuudessa hyödyllistä osata.

Toinen vaihtoehto:

Mitä olisi tapahtunut, jos olisimme valinneet käytännönläheisen peruskoulun malliksemme? Emme varmasti olisi eturivin maa teknologisessa kehityksessä, ja meillä keskityttäisiin bulkkiteollisuuden tarpeisiin. Globalisaatio olisi aiheuttanut vielä suuremman työttömyyden kuin nyt Suomessa on. Luokkaerot ihmisten välillä olisi suuremmat ja yhteiskunnallinen jännite olisi huomattavasti korkeampi. Meillä olisi selvästi havaittavissa kahden kerroksen väkeä. Maamme muistuttaisi nykyisen Puolan peruskoulujärjestelmää parhaiten. Tuottaisimme valtavia määriä ihmisiä perinteiseen suorittavaan työhön. Euroopan unionin aikaan tämä tarkottaisi massiivisia muuttoja ympäri unionia ja halpatyömaan mainetta ja bulkkituotteiden valmistusta. Nykyisellä peruskoululla on siis tasa-arvoistettu suomalaisia kenties enemmän kuin millään muulla toimella.

Peruskoulun ongelmat:

Nykyisellä peruskoululla on kuitenkin ongelmia, joita valtiovalta on pääasiassa itse aiheuttanut. Kuri on löystynyt ja oppilaat eivät kunniota opettajiaan. Vanhemmat hyökkäävät opettjan auktoriteettiä vastaan ja ovat aina ehdottomasti oman lapsensa puolella. Vielä 1970-luvun alussa oli suuri häpeä perheelle, jos lapsi sai toruja tai jälki-istuntoja koulussa. Nykyisin vanhemmat syyttävät opettajia, että heidän lapsellaan ei ole kaikki asiat hyvin kouluss.

Kun tätä ajatteluketjua vie pidemmälle, voi kysyä pitääkö suuren enemmistön maksaa kustannukset vapaasti kasvatettujen lapsien aiheuttamista kustannuksista? Ennen pärjättiin mainiosti 30 hengen luokalla, nykyisin jo 18 hengen luokka voi tuntua liian isolta. Avustajien määrää on lisätty ja kustannuksia kunnille tulee. Pitääkö muutaman häirikön takia koko systeemi ajaa Suomessa valtaviin kasvaviin kustannuksiin? Olisko nyt peiliin katsomisen paikka? Mitä jos keskityttäisiin kotona kasvattamaan lapset kunnolla, niin koulussa voitaisiin keksittyä täysillä sille asetettuun tehtävään. Koulu ei voi korvata kodin kasvatusta, mutta voi tukea sitä. Kaikkeen ei kuitenkaan riitä resursseja.

Lisäksi peruskoulun laadullinen taso on vuosi vuodelta pudonnut, koska yritämme vastata koulupudokkaiden ja heikosti suoriutuvien tarpeisiin tasapäistämällä koulua heikoimmin suoriutuvien mukaan. Onko tämä oikein? Ei ole. Päinvastoin, peruskoulun vaativuutta tulee lisätä edelleen. Esimerkiksi kynnys peruskoulusta lukioon kasvaa koko ajan, ja monilla vaatimattomasti menestyneillä oppilailla on vaikeuksia sopeutua lukion rytmiin. Entistä monimutkaistuvan maailman vuoksi, meidän pitää vaatia enemmän nuorilta kuin itseltämme vaadimme kouluaikoina. Oppilaiden tulee pärjätä tulevaisuuden maailmassa, joka ei tunne rajoja. Maailma muuttuu koko ajan kovemmaksi. Meidän pitää varautua siihen. Emme voi tyytyä nykytilaan, vaan aina pitää pyrkiä parantamaan toimintaa. Se on ainoa selviytymiskeino, jolla voimme tulevaisuudessa pärjätä.

Tulevaisuus:

Peruskoulun pitää pystyä muuttumaan ajassa ja nostaa laadullista tasoa vaativammaksi. Toki heikommin pärjäävistä pitää huolehtia ja luoda heille mahdollisuus suorittaa yhteisen peruskoulun jälkeen 2.asteen tutkinto, joka antaa ammatillisen tai yleissivistävän pohjan myöhemmälle elämälle. Kehittämistä peruskoulussa löytyy edelleen. Voimme helpottaa toisen asteen valintaa esimerkiksi lisäämällä tet-harjoittelun määrää. Ysiluokalle kolme viikkoa työelämässä oloa. Kasiluokalle kaksi viikkoa ja seiskaluokalla yksi täysi viikko. Lisäämällä työharjoittelua oikeassa työelämässä monelle kirkastuu paremmin mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä. Etenkin heikoimmin pärjääville tet-harjoittelu voi antaa selvät suuntaviivat tulevaisuudelle. Peruskoulun ollessa muuten kovin teoreettinen, voisi olla järkevää lisätä kiinnostusta ja linkkiä työelämään jo varhain. Tämä pieni resurssien muutos voi tulevaisuudessa siunautua yhteiskunnan voitoksi. Tämä siksi, että saamme kaikki mukaan yhteiskunnan pyörittämiseen ja kukaan ei syrjäydy. Yhteiskunnallisista asioista pitää peruskoulussa puhua enemmän kuin nykyään. Nuorten tietämystä ympäröivästä maailmasta pitää parantaa. Tämä auttaa heitä selviytymään arjen haasteissa paremmin. Kiitoksen yhteiskunnallisten asioiden tietoisuuden lisäämisestä saamme varmasti myöhemmin monin eri tavoin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Riku Salminen

"Kun tätä ajatteluketjua vie pidemmälle, voi kysyä pitääkö suuren enemmistön maksaa kustannukset vapaa-ajattelijoiden lapsien aiheuttamista kustannuksista"

Voitko avata tätä kommenttia hiukan lisää?

Toimituksen poiminnat